Eilen katselin pitkin päivää, kun lämpö- (lue: pakkas-) mittari laski laskemistaan. Laitoin tulia muutaman kerran ja pipon päähän, toisen villatakin päälle ja huopikkaat jalkaan - sisällä. Lämpötila ei noussut kuin +14:n ja ajattelin jo, että mitähän mittari näyttäisikään aamulla ja sitten oli vaan myönnyttävä. Napsautin sähköpatterit päälle. 

Makkarissa yläkerrassa on ollut peruslämpönä 15 ja yöksi otan kaikki sähköt irti seinästä paitsi pikkupatterin, joka on kauimmaisena sängystä. Nukun paljon paremmin ilman sähköjä. Tänä aamuna kyllä heräsin kunnolla samantein, kun uskalsin nenäni peiton alta esiin pistää. Siinähän tulee aamujumppa tehtyä vikkelästi, kun vetelee päällensä vaatteet hieman matalammassa lämpötilassa. 

Sisäeteisessä olikin sitten varpaat kippurassa kuudessa plus asteessa - siinä kun ei ole lämmitystä. Nopeasti hipsin lämpimään yrttikylpyyn, joka on nykyään joka-aamuinen rutiinini. Siitä tulee ihanan rento olo ja kun heti laitan päälleni lämpimästi, niin on helppo lähteä Viliä aamulenkille viemään. Laitoin hellaan tulet ja puuro tulelle ja sitten lähdettiin ulos. - 17 näytti mittari ja kuu paisteli mukavasti tähtien lomasta vielä seitsemän jälkeen. En laittanut otsalamppua päälle, kun oli jo sopivan hämärää. Eilen satanut lumi peilasi kuun sirpin valoa ja rauhallista oli kulkea kylätietä Vilin haistellessa naapurissa kylässä käyneiden koirien jättämiä viestejä tien pientareelta. 

Tuo tähtitaivas on kyllä aivan mielettömän ihana asia. Se on kyllä ihan parhaimpia juttuja, joita on tullut tämän muuton myötä. No - ainahan se on siellä ollut, mutta edellisessä kodissani paloi pihavalot koko ajan kyläkeskustassa. Tähdet näyttivät kovin haaleilta niiden valossa. Täällä tosiaan aistii olevansa avaruudessa kiertävällä pallolla, kun vähäksi aikaa katseensa kohti taivasta nostaa. Tästä rauhasta olen niin kiitollinen. Alan vähitellen tuntea itseni kokonaiseksi.

Rauhasta puheen ollen. Toissailtana olin pihavalot laittanut pois kuuden maissa. Yhtäkkiä Vili ilmoitti, että pihalla on joku. Autohan siinä seisoi, enkä tunnistanut ihmisiä hämärässä. Ihmettelin kun Vili ei haukkunut ja yhdessä mentiin ovelle katsomaan. Rakas ystäväni Porvoosta kaverinsa kanssa tuli vierailulle! Olipa ihana yllätys. Kahvit heille keittelin ja päiviteltiin iltaa pitkin asiat tähän hetkeen asti keittiön hämyssä ja saattelin heidät matkaan hyvin mielin. Kyllä maalla on mukavaa. 

Muistan lapsuudestani, kun kyläiltiin paljon sukulaisissa. Silloin ei aina ilmoiteltu tulosta, vaan mentiin kun aikaa oli ja aina siellä kahvit keitettiin. Lapsille kotona tehtyä mehua ja pullaa. Ja monesti kotona tehtyä hiivaleipääkin. Voi kun se oli hyvää. 

Tämän perinteen toivoisin elpyvän, koska ihmiset edelleen kaipaavat ystävien kanssa rupattelua ja ihan vaan olemista. Ei sen kodin tarvitse olla viimeisen päälle, kun tuttuja tulee kylään. Ystävien kanssa vietetyissä hetkissä elämä on läsnä parhaimmillaan. Niistä hetkistä saa voimaa tulevaan arkeen. Kiitos ystäväni.