Hmmm. Ihmeitäkin sattuu...

Eilen jämähti pesukoneen vesiputki jäähän ja naapuriapu tuli pyynnöstä paikalle. Hän on tämän talon remontoinut ja tietää sen systeemit ja voitte kuvitella kuinka tämä helpottaakaan paineita tämän ihanan talovanhuksen hoidossa. 

No niin, hän siis tuli paikalle ja näytti miten tänne on sijoitettu muoviletkut vesijohtoputkien suojaputkiin, jotta helposti aukeaa tällaiset tukokset. Nostettiin lämminvesivaraajan kaapista maalit tieltä pois ja laitettiin imuri kiinni letkuihin ja päälle. Sitten kiinnitettiin mun päiväpeitto ulko-oven eteen, jotta veto pysyisi paremmin oven ulkopuolella. Hän oli ottanut oman ruuviporan sitä varten mukaan ja myös ruuvit! Listan olin ottanut hänen kehoituksestaan varastosta, jossa niitä oli iso pino. 

Parin tunnin kuluttua vesi juoksi taas normaalisti. Sitten piti ruuvata paikalleen pesukoneen vesiletku, jonka olin irrottanut tarkastaakseni, koska vesi alkaa kulkea. Eipä onnistunutkaan tuo homma! Tiiviste oli siellä ihan murusina, eikä pitänyt enää vettä. Kyllä mä siinä muutaman voimasanan mietin itsekseni, koska täällä siihen lähimpään rautakauppaan on matkaa 10 kilometriä  - ja mulla ei ole autoa. Taas täytyy pyytää.... Ja sitä paitsi tarvitsin aamuksi puhtaat pikkumustat ja nyt sitten piti alkaa nyrkkipyykille.

Aamulla hampaita pestessäni katselin sitä käyttökelvotonta pesukonetta ja samalla vilkaisin lattialle. Siinä matolla oli yksi tiiviste... Katselin sitä ja ihmettelin, että mistä ihmeestä se siihen on voinut ilmestyä. Mahtaakohan olla oikean kokoinen? No pitihän sitä alkaa sovittamaan ja sinne se sujahti paikalleen. Mä olin ihan äimänä ja kiitollisuudesta kippurassa - ei tarvitsekaan lähteä rautakauppaan! Mistä ihmeestä se tiiviste siihen ilmestyi?

Siis naapurihan ei tullessaan tiennyt, että tällainen tiiviste multa puuttuu, joten ei se voinut olla hänen tekosiaan. Maalipurkkeja siirreltiin ja päättelin, että jossain niiden välissä on täytynyt olla tämä tiiviste joka oli purkkeja siirrellessä tipahtanut lattialle. Kiitos, kiitos, kiitos. 

Ruokakauppaan piti kuitenkin tänään lähteä, joten soittelin paikalliselle palvelulinjalle, voisiko tätä kautta tänään ajella? Heille se sopii aina. Tiistaisin ja perjantaisin pääsee omalta ovelta kaupan ovelle bussilipun hinnalla - kuvitelkaa, mitä palvelua. Kaikkein hauskinta on se, että kaikkien muiden matkustajien keski-ikä on noin 75 v ja mikä sen hauskempaa kuin vaihtaa ajatuksia kokeneiden ja rentojen ihmisten kanssa reissun päällä. Heillä ei ole kiire minnekään :) 

Ja tämän linjan kuski on ihan huippuluokkaa. Hän on ajanut rekkaa ulkomaita myöten ja bussia ympäri kotimaata. Ja osaa keskustella asiasta kuin asiasta, täydellinen asiakaspalvelija. Hänen reissujuttujaan ollaan kuunneltu mielenkiinnolla ja naurussa suin monta kertaa. Se miten hän kohtelee vanhuksia saa kerta toisensa jälkeen sydämeni sykkyrälle. Huumoria on vähintään joka toisessa lauseessa, eikä hän koskaan pyydä keneltäkään matkarahaa. Yleensä jos joku muistaa vasta kaupalta pois tullessa tai takaisin kotipihalla, että on maksu unohtunut matkan alussa, hän vain nauraa ja sanoo, että olisihan tuon ensi kerrallakin voinut maksaa. Hän on myös intohimoinen kokkaaja ja reseptejä tulee vaihdettua melkein joka reissulla :)

Tänään enimmäkseen puhuttiin pakkasesta ja ihailtiin kylmän muovaamaa maisemaa auringon antaessa parastaan matkantekijöille. Maalla ollaan. Hämeessä. Hiljaisia ja jäykkiä ihmisiä kuulemma - ei näemmä. Kyllä mä niin tykkään asua täällä.